Tässä lyhyt fantasia-aiheinen kirjoitus, vaikka fantasia ei juurikaan näy muuta kuin nimien muodossa.

Perjantaipakote oli Omasta huoneesta

 

- Sinäkö muistat tuon? ja vielä vuosien jälkeen?Zynel kysyi Ragilta,

joka piirsi muistijälkiä lehmännahkaan kynnellään.

- Kyllä muistan. Isä kertoi tarinan minulle niin monta kertaa,

että se on varmasti piirtynyt sisimpääni, mikäli minut avattaisiin.

Zyneliä alkoi naurattaa kuvitelma, kuinka vanhan ystävänsä sisältä pursuaa kirjaimia.

Se näyttäisi kyllä melko epätodelliselta ja vakavanhauskalta.

 

He siirtyivät jälleen hevosillaan lähemmäs vuoria, jotka olivat heidän perimmäinen määränpää.

Ragi ratsasti edellä ruskealla hevosellaan, jonka hän oli lainannut ystävältään.

Ragi oli vasta muutamia vuosia sitten juurtunut uudelleen paikkaan jossa asui.

Sitä ennen hän oli reissannut ympäri mannerta, kai etsien itseään.

Zynel sitä vastoin oli ottanut alleen valkean hevosen, nopeimman mikä häneltä löytyi.

Matka oli ollut pitkä. He olivat taivaltaneet yötä myöten paikkaan,

jossa heidän oli määrä pitää taukoa ja tutkia seuraavia vihjeitä aarteen luo.

 

Ragin isä oli kuullut aarteestaan tarinana sukupolvelta toiselle,

mutta aina uskonut siihen. Kyllä jossain sen täytyi olla.

Ellei kukaan muu ollut löytänyt sitä ennemmin.