Kävelin läheiseen puistoon ja päätin istua hetken kuumalta auringolta suojassa, varjoa tarjoavan vaahteran alla penkillä. Puisto oli suosittu leikkipaikka lapsille, mutta myös hiekkapolulla saattoi kävellä vastarakastuneena käsikkäin. Hiekkapolku oli tavallista leveämpi ja penkki sijaitsi nurmikolla, puiden varjossa.

     Odotin häntä saapuvaksi. Olimme sopineet tapaamisen tähän puistoon iltapäivällä. Tulin jo aikaisin paikalle voidakseni muistella rauhassa menneitä aikoja joita koimme yhdessä. En muistanut kovin paljon hänestä, hänen kauniista kasvoistaan. Muistin kuinka hän puhui soljuvan heleällä äänellä, mutta se ei ollut paljon, jos etsisin häntä väkijoukosta.

     Kello alkoi näyttää kahta ja minua alkoi jännittää. Vatsassa kiersi tuhansittain perhosia ja ajatukset sekoittuivat toisiinsa, jolloin päässäni ei liikkunut ainoatakaan järkevää, mitä olisin voinut sanoa hänelle yhtäkkiä hänen ilmestyessä eteeni. Odotin häntä saapuvaksi ja seurailin ohikulkevia ihmisiä. Yhtäkkiä tuoksu, jonka olin jo lähes unohtanut, tavoitti minut. Se oli minttuisen mansikkainen ja sai kesän tuoksumaan tuhat kertaa paremmalta. Hän oli laittanut kaulalleen hajuvettä, jonka ostin hänelle lähes kymmenen vuotta sitten.