Kirjahyllyssä odottaa vuoroaan...

Eppu Nuotio, Delfinan matka-arkku, Täytettyjen tomaattien talvi.

Luetut...

Ronald Dahl, Iso kiltti jätti, 2008. Kirjassa iso kiltti jätti, jättiläinen ottaa sängystään pienen tytön ja vie hänet jättiläismaahan, siksi koska tyttö on nähnyt minut. Jättiläinen on itseoppinut kirjoittamaan ja välillä hänen on keskittävä omia sanoja, että pystyisi kertomaan asioita. Ystävyys kehittyy niin hurjasti, että loppujen lopuksi jättiläinen ja tyttö ovat pari, jota ei voi erottaa.

Marja-Leena Tiainen, Alex, Aisha ja toivon aika, 2008. Viimeinen osa trilogiasta keskittyy päättämään mitä henkilöille tapahtuu. Elämä voisi jatkua vielä kirjan jälkeenkin, muttei missään tapauksessa kuten ennen.

Marja-Leena Tiainen, Alex, Aisha ja Sam, 2007. Kirjassa käsitellään pakolaisena Suomeen muuttaneen pojan arkea perheryhmäkodissa. Kirjan pääkohtia ovat sopeutuminen, tottuminen uuteen kulttuuriin ja halu mennä elämässä eteenpäin.

Sinikka Nopola, Tiina Nopola, Heinähattu ja vilttitossu, 2006. Heinähattu ja Vilttitossu ovat todella eloisa pari. Huomaa, että he ovat sisaruksia ja myös luonteen erot. Tarina oli mukaansa tempaava ja huolellisesti kirjoitettu.

Juha Itkonen, Huolimattomia unelmia, 2008. Novellikokoelma oli hyvä. Novellit olivat erilaisia ja henkilöt olivat mielenkiintoisia ja mukaansa tempaavia.

Helena Sinervo, Runoilijan talossa, 2006. Ensimmäinen lukemani elämänkertakirja. Viehättävän monirakenteinen ja kiinnostava.

Marja-Leena Tiainen, Alex ja pelon aika, 2007. Kirja kertoo nuoren pojan peloista ja uudesta asuinympäristöstä, kun hän joutuu monien sattumuksien vuoksi lastenkodin kautta kadulle. Viimein pelastus auttaa Alexia etenemään lähemmäs haaveitaan. Kaveruus muiden katunuorten kanssa on käsikosketeltavan aidosti kuvattu.

Khaled Hosseini, Tuhat loistavaa aurinkoa, 2008. Kirja oli mielenkiintoinen ja äänikirjana pääsi paremmin perille kirjan henkilöistä ja maailmasta jossa he asuivat.

Anna-Leena Härkönen, Ei kiitos, 2008. Kirja kuvasi väljähtäneen avioliiton uomiin sijoittuneita toiveita paremmasta elämästä. Alussa päähenkilö yritti saada vielä vanhat tavat toimimaan, mutta turvautui lopulta uuteen.

Terhi Rannela, Taivaan tuuliin, 2007. Kirja oli todella hyvin kirjoitettu ja henkilöä oli kuvattu tasaisesti koko ajan, sekä tekojen, sanojen että muun kuvauksen kautta. Kirjoittaja piti lukijaa kaiken aikaa odottavassa tilassa, vaikka tiesin (ehkä) mihin päähenkilön piti joutua, mutten tiennyt miten. Kirjassa oli kerrottu päähenkilön kirjoittamista kirjeistä, jotka toivat hyvän lisän lukujen väliin.

Terhi Rannela, Puhdas valkoinen, 2004. Kirja kertoo hyvin "tavallisen" 14-vuotiaan tytön viikosta TET-harjoittelussa. Kirja oli kirjoitettu odottavaan sävyyn, en tiennyt mihin päähenkilö joutuu ja kuvaus oli aito ja tuntui kuin henkilöt ja tilanteet olisivat pyörineet edessäni.

Luen Kaisa Ikolan kirjan, sillä hän tulee kirjoituskurssille kirjailijavieraaksi.

Kaisa Ikola, Lauran syyslukukausi, 1987. Kirja oli kirjoitettu hyvin, miettien sitä, että kirjoittaja oli todellakin vasta 12-vuotias. Tilanteet olivat aidot ja etenivät tahdikkaasti. Ennen en ole huomannut, että kukaan olisi laittanut luvun numeron alle "tilanteita" joita luvussa tapahtui, kuten: Koulu loppuu - joululahjat - kaksosten puuronsyönti.

Eppu Nuotio, Tuutikki Tolonen, Unienvaihtaja, 2005. Kirja kertoi kahden tytön Aallon ja Myrskyn lomasta Myrskyn kummitädin luona. Kirja oli kirjoitettu mukavan verkkaisesti etenevään, mutta kuvaavaan sävyyn. Tuntui kuin olisi itse ollut tapahtumapaikalla. Luvut veivät aikaa eteenpäin ja tapahtumista / henkilöistä kerrottiin kaikki oleellinen.

Eppu Nuotio, Tuutikki Tolonen, Kuunsulka, 2006. Kirja jatkaa kahden tytön Aallon ja Myrskun tarinaa. Tällä kertaa he auttavan Myrskyn isää Eläinmuseon näyttelyssä. Kirjan kerronta eteni samaan sävyyn kuin edellisessäkin kirjassa. Henkilöistä ilmeni koko ajan jotakin uutta ja tapahtumista kerrottiin kutkuttavan jännittävästi.